Väinö Voionmaa 150-vuotta juhlaseminaarin avauspuhe

Arvoisat juhlaseminaarin osanottajat

Minulla on suuri kunnia avata ”Väinö Voionmaan syntymästä 150 vuotta -juhlaseminaari” ja toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi.

Tahdon heti kiittää myös kaikkia teitä, jotka olette tehneet erinomaista työtä tämän seminaarin ohjelmakokonaisuuden rakentamisessa. Erityiskiitos professori Pertti Haapalalle, koulutuspäällikkö Antti Jehkoselle ja Työväenopiston rehtori Matti Saarelle.

Kiitos järjestäville tahoille: Tampereen yliopistolle, Tampereen kaupungille, Voionmaan koulutuskeskukselle, Tampereen seudun työväenopistolle, Sos. dem. Väinö Voionmaa -seuralle, Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuralle sekä Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -ohjelmalle.

Monilla meistä on jokin erityissuhde professori Voionmaahan.
Olen itse kansansivistystyön, työväenopiston ja kansankorkeakoulun kasvatti.  Minulla oli sivistystyön antamien siipien avulla mahdollisuus lentää ja päästä myös akateemisiin opintoihin Tampereen yliopistoon, opetusjaostoon ja yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan.

Muistan yllättävän hyvin, kun kävelin ensimmäistä kertaa opiskelijana kohti yliopiston pääovea ja katsoin Väinö Voionmaan muistomerkkiä.  Tiesin suunnilleen, kenestä on kysymys. Kuljin suurmiehen ohi. Olisi pitänyt hiljentää vielä enemmän askeleita.

Täällä Tampereen uuden yliopiston suojissa tiedämme sen työn merkityksen, jolla yhteiskunnallisen korkeakoulun kansleri professori Voionmaan elämäntyö pohjusti korkeakoulun siirtoa Tampereelle 1950-luvulla. Niin kuin Yhteiskunnallisen korkeakoulun rehtori Armas Nieminen yhteiskunnallisen korkeakoulun avajaispuheessaan sanoi, muutto Tampereelle aloitti täällä ”kulttuurielämässä uuden vaiheen”.

Ilolla haluan sanoa, että sosiaalipolitiikan professori Armas Nieminen oli opettajani.

Tämä juhlapäivä on kunnianosoitus kansansivistysmiehelle, sivistyssosialistille, työväen omaehtoisen sivistysliikkeen isälle. Voionmaa näki työväen sivistysliikkeen neljäntenä toimintamuotona siinä ketjussa, jonka olivat aloittaneet poliittinen työväenliike, ammattiyhdistysliike ja työväen osuustoiminta.

Koko poliittisen ja kansansivistäjän työnsä ajan Voionmaa piti poliittisen toimintansa lähtökohtana tutkittua tietoa, korkeata moraalia ja eettisiä päämääriä. R.H. Oittisen mukaan Voionmaan tarkoituksena oli työväenliikkeen sivistystyössä yksilön henkisen kasvun edistäminen.

Täyttäessään 75 vuotta Voionmaa sai kansalaislahjarahan, jonka hän luovutti säätiölle. Opisto aloitti nimellä Hämeen työläisnuoriso-opisto, mutta nimi muutettiin pian Väinö Voionmaan opistoksi.

Juhlapäivämme on kunnianosoitus professori Voionmaalle, joka kirjoitti kolmiosaisen Tampereen kaupungin historian v. 1903-1910. Se oli ensimmäinen yhtenäinen kuvaus uudenaikaisen teollisuusyhteiskunnan kehityksestä ja joissa tuli esiin työväestön osuus yhteiskunnallisessa kehityksessä.

Tunnemme myös Voionmaan rauhantekijänä ja oppositiomiehenä. Hän oli ulkopolitiikkaan alalla merkittävä asiantuntija ja vaikutti Suomen ulkopoliittisiin ratkaisuihin. Voionmaa kuului eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaan koko edustajakautensa lukuun ottamatta ministerivuosia.

Jatkosodan loppuvaiheiden aikana Voionmaa oli eduskunnan ns. rauhanopposition epävirallinen johtaja. Hän oli mukana Tarton rauhanneuvotteluissa 1920, Moskovan rauhanneuvotteluissa 1940, sekä hän osallistui Pariisin rauhan solmimiseen II maailmansodan jälkeen.

Hyvät kuulijani

Minuun on tehnyt syvän vaikutuksen Voionmaan demokraattisuus, kansanvallan arvostus.

”Toivon puolueilta enemmän ryhtiä, moraalia ja selkeyttä”, kirjoittaa Aimo Halila, joka kutsuu Voionmaata kirjassaan ”demokratian ritariksi”, kun lapualaiset hyökkäsivät perustuslakivaliokunnan kokoukseen ja veivät mukanansa kaksi kommunistia.

Jotkut sosialidemokraatit olivat sitä mieltä, että tyhjät tuolit kuuluvat meille. Voionmaa oli toista mieltä, ei meillä ole mitään oikeutta tällaiseen omavaltaisuuteen. Kunnian mies oli mielestäni oikeassa.

Yliopistomme edessä kuvanveistäjä Kauko Räiken veistos ”Kasvu” kuvaa Voionmaan monipuolista elämäntyötä. Työn ja toiminnan laajuus ja syvällisyys on käsittämätöntä.

Tampereen yliopiston entinen opettaja V.O. Veilahti, joka oli Voionmaan henkisen perinteen vaalijoita, näki, että historia on pohjimmiltaan identiteetin, juurien, oman olemuksen etsimistä. Jos ei ymmärrä historian opetusta ei myöskään opi näkemään omia mahdollisuuksiaan ja lahjojaan. Ilman historian tajua me menetämme aatteellisen suuntamme. Työväenliikkeen suuri linja velvoittaa meidät tavoittelemaan alati parempaa. Parempi ei ole kuitenkaan aina materiaalista, vaan myös kasvua ihmisenä ja vastuullisena yhteiskunnan jäsenenä.

Mistä tämä Voionmaan voima ja vimma kumpusi?

Uskon että seminaari antaa vastauksia.  Tässä yksi Voionmaan vastaus vaimolleen Ilmalle. ”0pin, valistuksen ja aatteiden maailmassa on ikuinen nuoruus ja kevät”.

Tervetuloa seminaariin.

Hallituksen lukiouudistus vähentää yo-tutkinnon suorittamista – SDP haluaa lukioille työrauhan

TIEDOTE 8.2.2019


Tällä vaalikaudella lukiokoulutuksen uudistamisessa ei ole otettu huomioon toisen asteen kokonaisuutta eikä oppilaiden ja opettajien kuormitusta jatkuvan muutoksen kourissa. Hallituksen esitys ylioppilastutkinnon uudistamisesta jatkaa tätä linjaa. Eduskunnan sivistysvaliokunnan sd-kansanedustajat, Eeva-Johanna Eloranta, Jukka Gustafsson ja Pilvi Torsti haluavat kiinnittää huomiota erityisesti lakiesityksessä esitettyyn viiden kokeen rakenteeseen, mikä aiheuttaa toteutuessaan useita ongelmia.

Esitys on ristiriidassa sen kanssa, että tavoitteena on lisätä lukion suorittaneiden määrä sekä yo-tutkinnon suorittamista. Lukiossa opiskelee erilaisista taustoista tulevia opiskelijoita, joilla on oppimisvaikeuksia tai muun tuen tarve. Näiden opiskelijoiden lukion ja yo-tutkinnon suorittaminen vaikeutuu. Tutkinnon rakenne lisää tutkinnon kuormittavuutta ja voidaan ennakoida, että lukio-opintojen keskeyttäminen lisääntyy samoin kuin niiden määrä, jotka eivät kykene suorittamaan tutkintoa hyväksytysti. Lisäksi aikuisopiskelijat sekä kaksoistutkinnon suorittavien asema heikkenee tutkintoon sisältyvän valinnaisuuden vähentyessä.

-Toisen asteen koulutusjärjestelmää tulee tarkastella kokonaisuutena. Nyt tehty esitys on ristiriidassa ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteiden kanssa. Ammatillisen koulutuksen reformin keskeinen ajatus on ollut lisätä opiskelijan mahdollisuuksia koota yksilöllisesti hänelle soveltuva tutkinto, jolla hän pystyy saavuttamaan omien tavoitteiden mukaisen ja edellyttämän osaamisen. Kaksoistutkinto tulee jatkossakin olemaan keskeisessä roolissa niiden ammatillista tutkintoa suorittavien opiskelijoiden kohdalla, jotka ovat asettaneet tavoitteekseen esimerkiksi korkeakouluopinnot, Eloranta painottaa.

-Ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon suorittaminen rinnakkain on jo nykyisin erittäin vaativaa ja esitetty viiden kokeen rakenne tekisi kaksoistutkinnosta entistä raskaamman opiskelijalle. Esitetty malli todennäköisesti vähentäisi kaksoistutkinnon houkuttelevuutta ja suorittajien määrä kääntyisi jatkossa laskuun, Gustafsson kertoo.

-Myös aikuislukioiden tutkinnon suorittajat kuuluvat pääosin siihen 20 prosentin ryhmään maamme kokelaista, jotka suorittavat tutkinnossaan vain neljä koetta. Kuudesta aikuislukiosta kerätyn epävirallisen datan perusteella opiskelijat tekevät keskimäärin noin 4,3 koetta tutkintoa kohden. Monille heistä viides pakollinen aine voi olla se ratkaiseva ylimääräinen kuorma, joka aiheuttaa opintojen keskeytymisen, Torsti muistuttaa.

SDP haluaa säilyttää yliopistotutkinnon rakenteen ennallaan. Tarvetta rakenteen uudistamiseen ei ole myöskään siksi, että uusi lukiolaki jo pitää sisällään kaikki tarvittavat elementit opiskelijoiden laaja-alaisen ja monipuolisen osaamisen ja vahvemman yleissivistyksen kehittämiseen tulevaisuudessa.

Yhteyshenkilöt:

Pilvi Torsti
040 719 1206

Eeva-Johanna Eloranta
050 523 2309

Jukka Gustafsson
050 511 3038

Huhtikuu on paras

Julkaistu Tamperelainen-lehdessä 19.1.2019

HUHTIKUU ON PARAS

Huhtikuu on yksi parhaista kuukausista. Kesä antaa vielä odottaa, mutta on jo ajatuksissa, ilmassa ja iholla. Takkaa ei tarvitse sytyttää. Aamulla paistaa aurinko, linnut ovat palaamassa. Tuoksut ilmassa, jalkapallosarjat ovat alkamassa.

Odotamme, että Ilves ja TPV ovat iskussa.

Tammelan nurmikko herää ja on laitettu hyvään kuntoon, ja vastustajilla on väärät nappulat kengissä. Tammelan Voima rules. Edessä on vaalityötä, tapaamisia, paneeleja, kirjoituksia, vastauksia, toreja ja katuja pitkin ympäri Pirkanmaan.

En ole koskaan valinnut helpointa tietä. Aina on ollut isompaa mielessä. Taistelija. Työmiehestä maisteriksi. Parempi yhteiskunta, työelämä, koulutus, eläkeläisten asema. Köyhyyden vähentäminen, ilmastonmuutos, pienituloisten aseman parantaminen.

Olen ollut mukana lukuisissa vaaleissa. Voitoissa ja tappioissa. Yhteiskuntatutkijat ovat keskustelleet siitä, kuinka olisi hyvä, että mahdollisimman moni ihminen olisi elämänsä aikana jossakin johtokunnassa tai vaaleissa ehdokkaana, päättäjänä urheiluseurassa, asuntoyhtiössä, kansalaisjärjestössä, kunnanvaltuustossa ym.

Miksi?  Onhan se tärkeä ja inhimillinen kokemus laittaa itsensä ja oman osaamisensa peliin. Silloin ollaan kansanvallan ytimessä. Meillä Suomessa on vahva kansalaisyhteiskunnan perinne. Ihmiset ovat koko 1900-luvun harjoitelleet ja harjoittaneet demokratiaa. Useissa maissa se unelma ja käytäntö ovat edelleen puhkeamatta.

Vaaleihin ei koskaan totu.  Tapaat tuhansia ihmisiä. Vaikeita kysymyksiä, ylläreitä, itkua ja elämän isoja värejä. Saan ihmisiltä keskimäärin reilun ja hyvän kohtelun, mutta minulle käy myös kritiikki. Olen sitä itsekin esittänyt. En ole ollut koskaan kenenkään papukaija tai lausuntoautomaatti.

Minulle vaalit ovat niin tärkeät, menen sata lasissa aamusta iltaan.

Edustan vastavoimaa oikeistohallituksen politiikalle. Siksi pitää olla timmissä vauhdissa ja iskussa joka hetki.

Edessä on valinta kansanvaltaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja markkinakapitalismin välillä. Sinä päätät. Ihminen vastaan ahdas voitontavoittelu peruspalveluissa.

Jukka Gustafsson
kansanedustaja, valtuutettu (sd)

Gustafsson: Vakavia haavoja suomalaiseen osaamiseen

Entinen opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) arvosteli voimakkaasti eduskuntapuheessaan hallituskauden koulutuspolitiikkaa.

– Vakavin virhe on ollut tehdä miljardin säästöt ja pettää koulutuslupaus. Syvimmät haavat ja jäljet ovat aiheutuneet varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen kasvattamisesta, peruskoulun tasa-arvorahojen leikkaamisesta ja ammatillisen koulutuksen leikkauksista.

Myös korkeakoulut ovat saaneet osakseen kylmää kyytiä, Gustafsson arvioi.
Koulutuspolitiikan ytimessä pitäisi olla korkea osaaminen ja Suomen nostaminen takaisin maailman yhdeksi johtavaksi koulutusmaaksi. Sipilän hallituksen suunta on ollut väärä.
Eilisessä ammatillisen koulutuksen opettajien tapaamisessa Tampereella Gustafsson koki kylmiä väreitä.

– Minulle kerrottiin useammasta suusta, että nuoret eivät halua mennä työpaikalle, ”EI me osata…”. Tämä on aivan uutta, Gustafsson kertoo.
Nuorilta on vähennetty opetusta viidenneksellä! Herätyskellojen pitäisi soida viimeistään huomenna, kun eduskunnassa äänestetään opetusministeriön pääluokasta.

– Katseeni kohdistuu erityisesti pääministeri Sipilään, joka on jo vaatinut tuhannen uuden ammatillisen koulutuksen opettajan palkkaamista.  Hallituksen toimesta ammatillisen koulutuksen opettajia on vähennetty 1600, joten olisiko nyt vihdoin aika tunnustaa tosiasiat ja myöntää virheet, opetusministeri Grahn-Laasonen, ja osoittaa lisärahoitus ammatilliseen koulutukseen, Gustafsson kysyy.

– Osaaminen, tiede ja tutkimus ovat seuraavan hallituksen tärkein teema. SDP:n valmistelema Osaamispolku 2030 tuo Suomen takaisin koulutustason nousuun, Gustafsson lupaa.


Lisätietoja:

Jukka Gustafsson 
p. 050 511 3038

Paluumatka kansankotiin alkaa vaaleista

Julkaistu Tampereen Viikko -lehdessä 22.11.2018

Edus­kun­nan Suu­ren va­li­o­kun­nan va­li­o­kun­ta­neu­vos Pe­ter Sa­ra­mo on liit­ty­nyt so­si­a­li­de­mok­raat­tei­hin. Olin pi­tä­nyt huip­pu­tyyp­piä si­tou­tu­mat­to­ma­na. Sa­ra­mo seu­ra­si maa­il­man me­noa ul­ko­mail­la kah­dek­san vuot­ta ja pää­tyi sii­hen, et­tä so­si­a­li­de­mok­raat­ti­nen hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan mal­li on pa­ras­ta, mitä ih­mi­set tar­vit­se­vat.

Ei ole sat­tu­ma, et­tä lä­hes kai­kis­sa ter­veyt­tä, elin­ta­soa, kou­lu­tus­ta ja tasa-ar­voa mit­taa­vis­sa kan­sain­vä­lis­sä tut­ki­muk­sis­sa poh­jois­maat ovat ai­na 10 par­haan jou­kos­sa.

Näis­sä mais­sa kes­kei­nen po­li­tii­kan muu­tos­voi­ma on ol­lut vah­va so­si­aa­li­de­mok­raat­ti­nen puo­lue ja am­mat­tiyh­dis­tys­lii­ke. Vii­me vuo­si­na po­pu­lis­ti­set liik­keet ovat hei­ken­tä­neet kan­na­tus­tam­me ja joh­ta­neet poh­jois­mai­sen hy­vin­voin­ti­val­ti­on ala­sa­joon, tu­lo­e­ro­jen ja köy­hyy­den kas­vuun. 

Toi­vo kui­ten­kin elää. Tun­nen sen myös kes­kus­te­luis­sa ih­mis­ten kans­sa Tam­me­lan­to­ril­la, R-ki­os­kis­sa, par­tu­ris­sa, Rau­han­nie­mes­sä, elä­ke­läis­ti­lai­suuk­sis­sa ym. Tah­don näis­tä kes­kus­te­luis­ta ja omal­ta aa­te­poh­jal­ta­ni nos­taa vii­si asi­aa kär­keen.

  • Pois­te­taan köy­hyyt­tä, vah­vis­te­taan osal­li­suut­ta ja yh­tei­söl­li­syyt­tä. Tämä on so­si­a­li­de­mok­ra­ti­an ydi­nee­tos­ta.
  • Pa­nos­te­taan kou­lu­tuk­seen, tut­ki­muk­seen, si­vis­tyk­seen ja kult­tuu­riin. Olen si­tou­tu­nut op­pi­mis­mil­jar­diin en­si vaa­li­kau­del­la. Tar­vi­taan siis suun­nan­muu­tos – in­ves­toin­ti lap­siin ja nuo­riin.
  • Py­säy­te­tään il­mas­ton­muu­tos. Ai­ka käy vä­hiin. Eko­lo­gi­ses­ta kes­tä­vyy­des­tä ei pidä tin­kiä.
  • Pie­ni- ja kes­ki­tu­loi­sil­le elä­ke­läi­sil­le enem­män ra­haa kä­teen. Eläk­kei­den ve­ro­tus­ta tu­lee alen­taa ja in­dek­si­jär­jes­tel­män re­mont­ti koh­ti puo­li­vä­li-in­dek­siä.
  • Esi­merk­ki­nä Si­pi­län hal­li­tuk­sen epä­oi­keu­den­mu­kai­ses­ta po­li­tii­kas­ta on di­a­bee­ti­koil­le ja ke­li­aa­ki­koil­le teh­ty­jen kor­vaus­ten hei­ken­nyk­set. Kor­vauk­set pi­tää pa­laut­taa. 

Ohei­nen lis­taus an­taa vain viit­teen sii­tä, mitä kaik­kea pi­tää teh­dä. Se ker­too mitä juu­ri nyt liik­kuu pääs­sä­ni, kun val­mis­tau­dun käy­mään kes­kus­te­lua edus­kun­nas­sa hal­li­tuk­sen ta­lou­sar­vi­oe­si­tyk­ses­tä.


Juk­ka Gus­tafs­son

Kan­sa­ne­dus­ta­ja, val­tuu­tet­tu

Lapset tarvitsevat Terälahden koulun

Julkaistu 31.8.2018 AL Mielipiteet – toimituksen lyhentämänä versiona

Jokaisen tamperelaisen kannattaa katsoa kaupunkimme karttaa. Sorila, Aitolahti, Kämmenniemi, Terälahti, Velaatta – suurin osa alueista on kotikaupunkimme maantieteellistä keskustaa! 

Tuoreessa tutkimuksessa enemmistö Suomen kansalaisista haluaa pitää Suomen asuttuna. Uskon, että vielä suurempi osa tamperelaisista haluaa pitää arvokkaan Teiskon elävänä, maaseutumaisena osana kaupunkiamme. Jokainen tietää lähikoulun merkityksen paikallisille asukkaille ja esim. Teiskoon muuttaville uudisasukkaille. 

Tähän ei mitenkään istu ”saneeraustyöryhmän” esitys Terälahden koulun lakkauttamisesta. Se on myös vastoin ryhmän omia linjauksia ”huolehtia palvelujen hyvästä saavutettavuudesta ja alueellisesta tasavertaisuudesta”.
Esityksen seurauksena pienten lasten koulumatkat pitenisivät kohtuuttomasti, asukkaiden viihtyvyys kärsisi, kaupunkilaisten eriarvoisuus kasvaisi tarpeettomasti. Tämän takia Terälahden koulu ja päiväkoti tulee säilyttää.  Tampereen pohjoisen alueen väestönkasvu vuodelle 2025 on ihan hatusta vedetty. Yhteisistä päätöksistähän se riippuu. 

Koulutusihmisenä pidän tärkeänä, että lapsilla on mahdollisuus monipuoliseen ja laadukkaaseen opetukseen. Sen rinnalla on kuitenkin myös muita arvoja, jotka eivät sulje pois erilaisia valintoja.  Siksi lähikouluperiaate on niin tärkeä minulle. Toivon, että lautakunta katsoo perinpohjaisesti myös vaihtoehdot, jotka turvaavat tulevaisuudessa Terälahden koulun tulevaisuuden. 

Esitetyillä tiedoilla ja perusteella pidän työryhmän esitystä sekä pormestariohjelman vastaisena että lapsipoliittisesti vääränä. Pidän myös esille tuotua aikataulua aivan käsittämättömänä. Ei mitenkään voi olla mahdollista, että megaluokan kouluasiaa Tampereella vietäisiin kahdessa viikossa päätökseen!   Nyt jos koskaan on aidon kansalaiskeskustelun tarve ja paikka. 

Jukka Gustafsson
kaupunginvaltuutettu, sd

Tampereen yliopiston itsehallinto on uhattuna

Julkaistu HS Vieraskynä 28.8.2018

Eduskunnan olisi pitänyt turvata yliopistoyhteisön asema ja itsehallinnon toteutuminen uuden Tampereen yliopiston valmistelussa.
Vuonna 2010 voimaan tullut uusi yliopistolaki mahdollisti säätiöyli­opistojen perustamisen. Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) ja Tampereen yliopisto yhdistyvät vuoden 2019 alussa uudeksi Tampereen yliopistoksi. Uusi yliopisto on muodoltaan säätiöyliopisto.

Eduskunta päätti yli­opistofuusion mahdollistavista lakimuutoksista viime joulukuussa. Valitettavasti päätökset tehtiin ymmärtämättä yliopistojen toiminnan dynamiikkaa, eikä henkilöstön asemaa muutos­vaiheen hallinnossa varmistettu.

Uudessa Tampereen yliopistossa valtaa käyttää siirtymäkauden hallitus. Eduskunnan enemmistö antoi yliopistolakia muuttaessaan siirtymäkauden hallituksen valinnan yhdistyvien yliopistojen hallituksille. Siirtymäkauden hallituksessa ei ole yliopistoyhteisön edustusta.

Itsehallinnon kannalta arveluttavasti valitulle siirtymäkauden hallitukselle uskottiin samalla myös uuden yliopiston rehtorin valinta. Näin sille annettiin valta tehdä keskeinen valinta, joka linjaa uuden yliopiston alkua vuosiksi eteenpäin.
Tampereen uuden yliopiston järjestäytyminen on takkuillut, ja henkilöstöjärjestöt ovat yhdessä yli­oppilaskunnan kanssa kannelleet oikeusasiamiehelle. Ne kysyvät, jääkö yliopistoyhteisö nyt vaille niille perustuslaissa taattua valtaa yli­opiston hallituksen valinnassa ja yliopiston akateemisissa asioissa.

On lyhytnäköistä, että uuden yliopistosäätiön perustajat tuntuvat toistuvasti sivuuttavan yliopisto­yhteisön. Perustuslaissa turvatun yliopistojen itsehallinnon tehtävänä on turvata korkealaatuinen tiede, taide ja opetus. Yksi laadun tae on, että tiede, taide ja opetus kehittyvät itsenäisesti. Hallinnossa tämä tarkoittaa moniäänisyyttä, jossa on mukana yliopistoyhteisön edustus.

Nyt siirtymäkauden hallitus käyttää valtaansa myös uuden yliopiston ensimmäisen hallituksen valinnassa. Se on nimennyt hallitusvalinnasta vastaavaan konsistoriin puheenjohtajan ilman vaaleja. Konsistori päätti hiljattain äänin 10–10, ­että työsuhde yliopistoon vaaran­taisi hallituksen jäsenen riippumattomuuden. Äänestyksen ratkaisi ­puheenjohtajan ääni.

Perustuslakivaliokunnan vuonna 2009 antamassa lausunnossa todetaan, että yliopistoyhteisön edustus hallituksessa vahvistaisi yliopiston itsehallintoa. Riippumattomuuden määritelmä on siis Tampereella käännetty päälaelleen.

On nurinkurista, että yksityiset ja ulkopuoliset tahot pyrkivät käyttämään voimakkaasti valtaa Tampereen yliopiston hallinnossa rajaamalla yliopistoyhteisön pois hallituksesta tässä herkässä alkuvaiheen valmistelussa, jossa linjataan uuden yliopiston toimintaa ja henkeä.

TTY-säätiön ja uuden Tampereen korkeakoulusäätiön alkupääomat ovat vaatimattomia verrattuna tamperelaisten yliopistojen yhteen­laskettuun budjettiin, joka on noin 350 miljoonaa euroa vuodessa. Valtaosa siitä on julkista rahaa.

Lainsäätäjien ei tulisi katsoa toimettomina sivusta, kun yliopiston ulkopuolinen yritysmaailma näyttää nyt ottavan suhteellisesti verrattain pienillä taloudellisilla panostuksilla suurta päätösvaltaa niihin julkisiin varoihin, jotka valtio myöntää korkeakoulutukseen ja perus­tutkimukseen.

Uusi Tampereen yliopisto näyttää suuntaa koko Suomen yliopisto­kentälle. On arvokasta, että korkeakoulujen taustaryhmät edustavat yhteiskuntaa laajasti ja tuovat näin sekä lisäresursseja että omia näkemyksiään yliopistomaailmaan. Samalla yliopiston itsehallinnon ja yliopistoyhteisön roolin merkityksen ymmärtäminen korkealaatuisen tieteen ja sivistyneen yhteiskunnan perustana korostuu.

Onkin suuri sääli, että edus­kunnan enemmistö ei noudattanut perustuslakivaliokunnan suosituksia ja valinnut kantaa, jolle esi­timme sivistysvaliokunnassa vahvat perusteet. Tämä kanta olisi minimoinut väliaikaisen hallinnon roolin ja varmistanut yli­opistoyhteisön aseman Tampereen uuden yliopiston valmistelussa.

Jotta tällaista tilannetta ei pääsisi enää syntymään, seuraavan eduskunnan on syytä tarkastella yliopistolain säädösten riittävyyttä.


Pilvi Torsti ja Jukka Gustafsson

Torsti on kansanedustaja (sd) ja poliittisen historian dosentti. Gustafsson on kansanedustaja (sd) ja entinen opetusministeri.

Gustafssonin puhe eduskunnassa – Varhaiskasvatuslaki 1. käsittely

Täysistunto

Keskiviikko 20.6.2018 

Hallituksen esitys eduskunnalle varhaiskasvatuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Jukka Gustafsson sd

Arvoisa puhemies!

Sosiaalidemokraattien mielestä tällä lakiesityksellä olisi tullut kehittämisen lisäksi myös korjata ne merkittävät heikennykset, mitä varhaiskasvatukseen on tehty tällä vaalikaudella. Varhaiskasvatuksen suurimmat ongelmat ovat henkilöstön liian vähäinen määrä koko toiminta-aikana, liian suuret ryhmäkoot, vaihteleva laatu ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen sekä henkilöstön jaksaminen. Lisäksi työn arvostus ja — on myöskin selkeästi todettava — palkkaus eivät vastaa tehtävän merkityksellisyyttä ja vaativuutta. Näihin seikkoihin lakiesitys ei tuo parannusta. 

Lakiesitysluonnoksen lausuntokierroksella esitettyä kritiikkiä ei ole lakiehdotuksessa otettu huomioon, ja näihin isoihin megaluokan kysymyksiin — vaikka asiantuntijat niihin voimakkaasti puuttuivat sivistysvaliokunnassa — ei hallituspuolueilta ollut halua, tahtoa puuttua. 

Lakiesityksessä korostetaan lapsen edun ensisijaisuutta — totta kai. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen ja yli kolmivuotiaiden ryhmäkokojen kasvattaminen Sipilän hallituksen toimesta sotii kuitenkin räikeästi tätä periaatetta vastaan — siis lapsen edun ensisijaisuutta. Ja nyt käsittelyssä olevassa laissa nämä heikennykset tulisi kumota. Sosiaalidemokraatit tulevat esittämään, tai äänestimme valiokunnassa ja äänestämme isossa salissa, jotta nämä heikennykset kumottaisiin. Tämän subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on johtanut siihen, että kuntakohtaiset ratkaisut eroavat toisistaan ja kaikilla lapsilla ei ole enää yhtäläistä oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.


Arvoisa puhemies! 

Suomessa astui 1. päivä elokuuta 2014 voimaan uusi yhtenäinen oppilas- ja opiskelijahuollon laki, joka takaa psykologi- ja kuraattoripalvelut kaikille kouluasteille: esiopetukseen, perusopetukseen sekä lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin. On välttämätöntä, että sama oikeus psykologipalveluun koskee myös varhaiskasvatusta. Se on tärkeää sekä varhaiskasvatuksessa olevien lasten, että heidän perheidensä, että varhaiskasvatuksen vaativaa työtä tekevien ammattilaisten kannalta. Tähänkin asiaan meillä on selkeä pykälämuutosesitys. Saimme kuunnella sivistysvaliokunnassa tästä asiasta erinomaisia asiantuntijoita, ja olisi voinut ajatella, että valiokunta olisi voinut yksimielisesti hyväksyä ja tehdä nämä muutokset. Näen myöskin niin, että psykologi osana varhaiskasvatuksen arkea tukee myös koko henkilöstön osaamista ja jaksamista ja varmistaa näin osaltaan päivähoidon laatua.


Arvoisa puhemies! 

Tästä henkilöstön rakenteesta ja kelpoisuusvaatimuksesta, joka on tämän hallituksen esityksen yksi heikko lenkki, heikko kohta, vakava valuvika, johon valiokunta yksimielisestikin totesi poikkeuksellisen vahvalla tekstillä seuraavaa: ”Valiokunta toteaa, että keskustelua henkilöstörakennepykälästä on osaltaan lisännyt hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen epäonnistunut muotoilu.” — siis yksityiskohtaisten perustelujen epäonnistunut muotoilu. Tämä oli niin vahva muotoilu, että muuten oikeinkin hyvä sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Puumala, joka nyt on hetkeksi poistunut, omassa esittelypuheenvuorossaan pyöristi tätä kohtaa niin, että hän sanoi ”hieman epäonnistunut muotoilu” — no, sitä sattuu.

Suomalaisen varhaiskasvatuksen yhtenä kulmakivenä pidetään henkilöstön moniammatillisuutta. Tästä tulee pitää jatkossakin kiinni. Sosiaalidemokraattien mielestä varhaiskasvatuksen moniammatillisuus toteutuu parhaiten siten, että päiväkodissa työskentelee sekä kasvatustieteen kandidaatteja, sosionomeja että lastenhoitajia. [Sari Multala: Hyvä!] Sosionomi voi vastata moniammatillisesta verkostotyöstä — perhekeskukset, sote-palvelut, mahdolliset sellaiset, neuvola, koulut, erityisopetus — ja varhaiskasvatuksessa toteutettavasta matalan kynnyksen perhetyöstä. 

Pedagoginen vastuu tulee jatkossakin jakaa varhaiskasvatuksen kandidaattien ja sosionomien kesken perustuen sosionomien koulutukseen sisältyviin pedagogisiin opintoihin. Sosionomien kelpoisuus varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään tulee määritellä siten, että sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, johon sisältyvät varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuneet vähintään 60 opintopisteen laajuiset opinnot sekä opettajan pedagogiset opinnot tutkintoon sisältyneenä tai sen lisäksi, antavat kelpoisuuden varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään. Korostan ja korostamme sitä, että varhaiskasvatuksen parissa työskenteleville henkilöille pitää rakentaa täydennyskoulutusreittejä osaamisensa ja kelpoisuutensa päivittämiseen. 

Tavoitteena tulee olla, että kaikilla varhaiskasvatuksen parissa työskentelevillä on varhaispedagogiikan osaamista.  

Kuva: Hulkko (Demokraatti-lehti)

Lähde: Eduskunnan täysistunnon pöytäkirjat 20.6.2018

Valtuustoaloite: Professori Väinö Voionmaan syntymästä 150 vuotta – juhlistaminen ja muistaminen

VALTUUSTOALOITE
PROFESSORI VÄINÖ VOIONMAAN SYNTYMÄSTÄ 150 VUOTTA – JUHLISTAMINEN JA MUISTAMINEN

Vuoden 2019 helmikuussa Väinö Voionmaan (1869 – 1947) syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta.  Tampereen kaupungilla on useita syitä huomioida merkittävällä tavalla Tampereen kehitykseen vaikuttanut professori Väinö Voionmaa. 

Väinö Voionmaa toimi Helsingin yliopiston dosenttina 1903-18, pohjoismaisen historian ylimääräisenä professorina 1918-36 sekä Yhteiskunnallisen Korkeakoulun (joka myöhemmin siirrettiin Tampereelle ja otti nimen Tampereen yliopisto) kanslerina. 

Talvella 1944 Väinö Voionmaalle luovutettiin kansalaisrahalahja hänen täyttäessään 75 vuotta.  Sen hän luovutti perustettavalle Väinö Voionmaa-säätiölle työläisnuoriso-opiston perustamiseksi Tampereen seudulle. 

Kansalaislahjasta muodostui peruspääoma, jonka turvin opistoa alettiin rakentaa Ylöjärvelle keväällä 1950. Väinö Voionmaan sivistysihanteiden mukaan jokaiselle nuorelle oli oltava mahdollisuus koulutukseen sosiaalisesta taustasta riippumatta. Voionmaan opisto antoikin 1950-60 -luvuilla lähinnä yleissivistävää koulutusta, kuten peruskoulun yläasteella ja lukiossa tänä päivänä annetaan. Opisto antoi näin oppilaille valmiuksia myös jatko-opintoihin. 

Professori, tutkija, raittiusmies, kansanedustaja, ministeri Väinö Voionmaa oli keskeisellä tavalla mukana perustamassa Työväen Sivistysliittoa v. 1919 ja Työväen Akatemiaa v. 1923. 

Väinö Voionmaa istui Sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustajana vuodesta 1919 alkaen aina kuolemaansa vuoteen 1947 asti.  Vuodet 1922-1947 Voionmaa edusti Hämeen läänin pohjoista vaalipiiriä. 

Jatkosodan loppuvaiheiden aikana Voionmaa oli eduskunnan ns. rauhanopposition epävirallinen johtaja. Hän oli mukana Tarton rauhanneuvotteluissa 1920, Moskovan rauhanneuvotteluissa 1940, sekä hän osallistui Pariisin rauhan solmimiseen II maailmansodan jälkeen. 

Väinö Voionmaa toi suomalaiseen historiantutkimukseen uusia metodologisia oivalluksia ja menetelmiä. Hänen teoksistaan useat ovat vielä tänäänkin alansa arvostettuja auktoriteetteja, etenkin keskiajan historian tutkimukset. 

Hänen huomattavimpia teoksiaan ovat:
·       Tampereen kaupungin historia I–III, 1903–1910
·       Suomen karjalaisen heimon historia, 1915
·       Suomalaisia keskiajan tutkimuksia, 1912
·       Suomi Jäämerellä, 1918
·       Hämäläinen eräkausi, 1948

Väinö Voionmaalle on pystytetty patsas Tampereen yliopiston pääoven eteen.  Professori Väinö Voionmaa oli Tampereen yliopiston edeltäjän, Yhteiskunnallisen korkeakoulun ensimmäinen kansleri vuosina 1945-1947.  Kuvanveistäjä Kauko Räiken suunnittelema ”Kasvu” –veistos paljastettiin 40-vuotiaan Yhteiskunnallisen korkeakoulun edustalla Tampereen päivänä 1.10.1965. 

Esitämme, että Tampereen kaupunki ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin yhteistyössä Tampereen yliopiston ja Väinö Voionmaa –seuran kanssa, jotta professori Väinö Voionmaan elämäntyölle – erityisesti yliopisto- ja kansansivistäjänä – järjestettäisiin esim. korkealaatuinen seminaari ja juhlavastaanotto Tampereen raatihuoneella. 

 Tampereella 18.6.2018

Jukka Gustafsson
kaupunginvaltuutettu, sd

Sivistysvaliokunnan demarit: Koulutus ja tutkimus huutaa tulevaisuuspanostuksia – nykyhallituksen täsmätoimet ovat näpertelyä

Nykyhallituksen suunnitelma julkiselle taloudelle vuosiksi 2019-2022 on surullista luettavaa. Hallituksen kunnianhimo on nollassa ja valitettavasti sivistysvaliokunnan hallituspuolueiden edustajat eivät olleet valmiita nostamaan rimaa edes koulutuspolitiikan osalta. Tämän vuoksi sivistysvaliokunnan sd-kansanedustajat Jukka Gustafsson, Eeva-Johanna Eloranta ja Pilvi Torsti jättivät valiokunnan lausuntoon julkisen talouden suunnitelmasta eriävän mielipiteen.

– Porvarihallitus ja myös sivistysvaliokunnan hallituspuolueiden edustajat panevat pään pensaaseen. Kun pitäisi panostaa koulutukseen ja osaamiseen, niin asiantuntijavaliokunta, jonka pitäisi olla koulutuksen ja tutkimuksen puolella, vaan keikaroi tyhjillä sanoilla.   Keskustan ja kokoomuksen sivistysporvarit ovat valitettavasti kuihtuvaa luonnonvaraa puolueessaan. Nyt tarvitaan tekoja ja uusia aloitteita. Koulutuksen ja osaamisen suunnan kääntäminen jää sosiaalidemokraateille, joille se tietysti historian valossa onkin kuulunut ja näyttää kuuluvan edelleen, Gustafsson toteaa.

Hallitus on valinnut yhteiskunnan pitkäjänteisen kehittämisen sijaan näpertelyn, sillä panostukset eriarvoisuuteen ja koulutukseen ovat täysin kosmeettisia tehtyihin leikkauksiin nähden. Nyt pitää tehdä uudistuksia, jotka vahvistavat työllisyyden ja kestävän kasvun edellytyksiä pitkällä aikavälillä ja jotka vahvistavat oikeudenmukaisuutta ja kaikkien ihmisten osallisuutta sekä uskoa tulevaan. Kasvun edellytysten vahvistaminen tarvitsee koulutuspanostuksen ohella uusia panostuksia tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatioihin.

– Sivistysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa ja lausunnoissa tuli selkeästi ilmi se, että hallitukselta puuttuu kokonaiskuva siitä, miten Suomea pitäisi kehittää ensi vuosikymmenellä. Massiivisten koulutusleikkausten seurauksena kaikki koulutussektorit haukkovat henkeä ja näyttää siltä, että hallitus yrittää vain muodon vuoksi tarjota tekohengitystä, Eloranta sanoo.

Julkisen talouden suunnitelma sisältää yksittäisiä lasten ja lapsiperheiden tukitoimia eri hallinnonaloilla, mutta ne eivät muodosta selkeää kokonaisuutta, jolla lasten ja nuorten hyvinvointi ja tasa-arvoiset oppimismahdollisuudet pystytään turvaamaan saman aikaisesti muiden jatkuvan oppimisen ja osaamisen kehittämisen tavoitteiden kanssa. Riittävällä perusrahoituksella ja kehittämistyötä tukevalla lisärahoituksella voidaan parhaiten varmistaa varhaiskasvatuksen ja koulutuksen korkea laatu.

– Koulutussektorilla tarvitaan rohkeita, eteenpäin suuntaavia päätöksiä. Sosialidemokraatit haluavat, että nykyinen 9-vuotinen peruskoulu jatkuu saumattomasti 3-vuotisella toisella asteella, josta muodostuu oppivelvollisuus. Myös koulun aloitusta tulee joustavoittaa siten, että esiopetus järjestetään joustavasti 5-6-vuotiaille mahdollistaen joustava koulunaloitusikä. Sosialidemokraatit haluavat, että peruskoulun päätyttyä kaikilla on vahvat kansalaistaidot, joiden avulla pärjääminen ja osallisuus muuttuvassa yhteiskunnassa on mahdollista, Torsti painottaa.

Lisätietoja:
Jukka Gustafsson
050 511 3038

Eeva-Johanna Eloranta
050 523 2309

Pilvi Torsti
040 719 1206