Hyvät ystävät, toverit,
Vietämme huomenna 105-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää. Monella tapaa vakavimmassa ja uskoakseni syvällisemmissä ajatuksissa ja tunnelmissa kuin aiempina vuosina.
Venäjän hyökkäyssota antaa itsenäisyydellemme ja sen vaativille uhrauksille entistä konkreettisemman merkityksen.
Uskon, että perinteinen Tuntematon sotilas -elokuva saa uusia tuntemuksia ja arvostusta itse kultakin. Vänrikki Koskela, alikersantti Rokka ja sotamies Honkajoki ovat kuolemattomia, erilaisia, mutta suomalaisia ikoneita.
Vaikka Suomi ei ole varsinaisesti uhattuna, tiedostamme, että sota Ukrainassa on todentanut sen, että vuosikymmenet lähes mahdottomana ajatuksena pidetty voisi olla totta täälläkin.
Puhettani miettiessä palautui mieleeni filosofipresidenttimme Mauno Koiviston ajatus
”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, niin olettakaamme, että kaikki käy hyvin”.
Presidentti Koiviston viisas ajatus saa tukea ja perspektiiviä myös omasta lähihistoriastamme.
Eduskunta päätti Suomen itsenäisyydestä 6.12.1917.
Raskas sisällissota oli kohtalomme. Sen synnyn, vaiheet ja jäljetkin Väinö Linna on mestarillisesti kuvannut trilogiassaan ”Täällä Pohjantähden alla”. Taistelumme ei päättynyt sisällissotaan, se jatkui itsenäisyytemme myöhemmille vuosikymmenillä talvi- ja jatkosodalla.
Toivon että moni teistä – hyvät kuulijani- haluaa käydä sankarihautausmaalla kunniakäynnillä.
Pysähtymässä ja katsomassa kaatuneiden nimiä. Ja erityisesti syntymäaikoja.
Suomi säilytti itsenäisyyden ja yhteiskuntajärjestyksemme kansakuntamme kohtalon vuosina. Sillä oli tärkeä merkitys, että eduskunta oli koolla sodan aikana ja Suomessa kyettiin järjestämään vapaat vaalit jo 1945. Toisen maailmansodan vielä riehuessa.
Maamme jälleenrakentamista ja sotakorvausten maksamista riitti pitkään, joskus epätoivoisenkin tuntuisesti, mutta niin Suomeen nousi puolipakolla merkittävä metalliteollisuus – myös Tampereelle.
Eli ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, niin olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
Hyvät kuulijani,
Mainitsin sotakorvausten maksamisen, jotka Suomi Moskovan rauhansopimuksen mukaan oli velvollinen maksamaan. En voi mitään sille, että tässä yhteydessä tulee pakostakin mieleen Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Sen aiheuttamat valtavat aineelliset tuhot. Unohtamatta inhimillisiäkään kärsimyksiä, joille ei loppua ole näköpiirissä.
Pidän selvänä, että kun rauha joskus tulee, toivottavasti mahdollisimman pian, niin Venäjän on osallistuttava taloudellisesti Ukrainan jälleenrakentamiseen maksimaalisesti.
Valtavia henkisiä ja fyysisiä vammoja ei voi korvata ja korjata millään, mutta asuntoja, kouluja ja teitä voidaan rakentaa.
Euroopan Unionin ja maailmanyhteisön, myös YK:n, on näytettävä kansalliskiihkoiselle, militaristiselle terroristivaltiolle ja sen silloiselle johdolle ns. kaapin paikka.
Venäjää ei tule päästää pakoon sitä, että sodan päättymisen tavasta riippumatta, Venäjä on aloittamansa rikollisen sodan moraalinen häviäjä.
Putinin sota on aiheuttanut Ukrainassa, Venäjällä sekä Euroopassa katastrofin, joka on paljon pahempi kuin kukaan olisi voinut etukäteen kuvitella.
Itse Venäjän raakalaismaisesta sodasta on pääministeri Marin sanonut olennaisen.
”Sellainen maailma, jossa Venäjä olisi voittanut, ei ole turvallinen kenellekään. On Ukrainan asia kertoa millä ehdoin rauhasta neuvotellaan. Tehtävämme on tukea Ukrainaa tähän pääsemiseksi.”
Hyvät toverit,
On onneksi paljon asioita, joista voimme olla ylpeitä ja tyytyväisiä. Suomi on selvinnyt koronapandemiasta ja Venäjän sodan vaikutuksista kuitenkin pystyssä päin.
Luottamus hallitukseen ja pääministeriin on edelleen korkea.
Työllisyystilanne on parantunut ja nuorisotyöttömyys on alhaisempi kuin miesmuistiin. Työllisiä on 100 000 enemmän kuin hallituksen aloittaessa.
Varhaiskasvatusmaksujen alennus on parantanut lapsiperheiden hyvinvointia. Oppivelvollisuuden laajennus ja maksuttomuus oli ja on historiallinen uudistus. Toisen asteen tutkinto on tämän päivän peruskoulu. Se, että 15 % ikäluokasta jättää toisen asteen kesken ei vain käy.
Sähkön hinnan nousua on kompensoitu eri tavoin, määräaikaisina. Mutta voin sanoa, että eduskuntaryhmämme on edellyttänyt hallitukselta vielä uusia täsmätoimia. Liian monelle uhkaa syntyä kestämätön taloudellinen tilanne.
Tässäkin asiassa on katsottava mihin riittää pohjoismaisen hyvinvointivaltion voimavarat ja poliittinen rohkeus ja vastuunkanto. Itsenäisyyspäivän aattona on oikea hetki palauttaa mieliin se, että alkuaan 1930-luvun ruotsalaisesta sosialidemokraattisesta kansankotiajatuksesta kehittyi pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakenteet ja kansalaisten hyvinvointi.
Maailman kansat ovat vuosikymmeniä katsoneet arvostuksella pohjoismaita, joissa on toteutunut pienimmät palkka- ja tuloerot, tasa-arvo ja sosiaalinen hyvinvointi, vapaus ja kestävän kehityksen periaatteet.
”Demokratiaa nakertaa mato”, kirjoitti Hesarin pääkirjoitustoimittaja Saska Saarikoski.
Hänen mukaansa demokratian voitto ei ole itsestään selvä edes länsimaissa. Donald Trumpin paluu Valkoiseen taloon on mahdollista. Italiassa ja Ranskassa oikeistopopulistien kannatus on suurta.
Olen todella huolestunut myös tämän päivän Suomessa vihan ja aggressiivisuuden ilmapiirin kasvusta. Tämä näkyy sosiaalisessa mediassa räikeänä poliittisena sanankäyttönä.
Vihasta ja toista mieltä olevan halveksunnasta on tullut politiikan käyttövoimaa. Siinä on monasti läsnä rasismia, äärioikeistolaisuutta, valetta kaikkea yhdessä ja erikseen.
On ikävää todeta, että tunnistan sellaista myös useiden perussuomalaisten kansanedustajien puheenvuoroissa liikaa. Eduskunnan suulliset, opposition kyselytunnit ovat minulle monasti henkisesti raskaita. Hyväksyn rajunkin kritiikin ilman uhoa, vihaa. Perussuomalaisten paikka kokoomuksesta oikeammalla on ehdottomasti oikea.
Suomessa on kiistatta kaksi oikeistopuoluetta- talouspolitiikassakaan ei mitään eroa.
Sosialidemokratialle demokratia on arvo ja aate, joka perustuu tasa-arvoon ja kunnioitukseen. Meillä on kyllä paljon työtä taistelussa demokratian rapautumista vastaan.
Demokratia ei tarkoita vain poliittista järjestelmää. Se on aate, ihanne ja arvojärjestelmä, joka perustuu tasa-arvoon ja kunnioitukseen. Ja enemmänkin.
Demokratia, vapaus ja tasa-arvo kietoutuvat toisiinsa, eivätkä voi elää ilman toisiaan.
Meillä kaikilla on tässä ja nyt paljon työtä demokratian rapautumista, oikeistopopulisimia vastaan.
Vakavuudesta kertoo myös ajankohtainen oikeistopuolueiden hyökkäys Yleisradion kimppuun. Vaihtoehtobudjetissaan PS esittää 144 milj. leikkausta (25 %) ja Kokoomus 125 milj. euron leikkausta.
Itse rinnastan YLEN, kirjastolaitokseen ja peruskouluun.
Ovat kansallisia kulttuuri-instituutioita.
Itsenäisyyspäivä jos mikään on myös kansallisen kulttuurin, kielemme juhlapäivä.
Mitä Suomi olisi ilman Sibeliusta, Hectoria, Santtu-Matias Rouvalia, Kirsi Kunnasta, Tove Janssonia, Mika Waltaria, Tauno Paloa, Kari Hotakaista…
Ja mitä ilman laatujournalismia ja laatuviihdettä, ilman Elämäni Biisiä, mitä sunnuntai aamu ilman radiotoimittaja Pekka Laineen Ihmemaa -musiikkiohjelmaa, puhumattakaan Kansan radiosta.
Suomalaiset luottavat Yleen 84 prosenttisesti- vain 9% ei-luottavia.
Oikeistolta vakava ja röyhkeä hyökkäys kulttuuria, moniarvoista tiedonvälitystä kohtaan.
Jaan täysin historioitsija, kirjalija Yavil Noah Hararin näkemyksen: ”Demokratia voi onnistua vain, jos julkinen keskustelu onnistuu.”
Hyvät toverit,
Kiitän Teitä kaikkia tuesta ja yhteistyöstä. Ilman Teidän tukeanne en olisi yhtään mitään.
Minulla on ollut eri vuosikymmeninä satojen tovereiden kanssa yhteistyö ja yhteydenpito, joka on johtanut viiden vuosikymmen ajan kansan edustaksi. Muistan monia suurella lämmöllä ja kaipauksellakin.
Sosialidemokraatit ja ammattiyhdistysliike. Miehet ja naiset tasaveroisina.
Näinä tärkeinä ja vaikeina aikoina on syytä muistaa kansanliikkeen luonne, ihmisten huoli arjen turvallisuudesta ja toimeentulosta on otettava vakavasti.
Toverit,
Sosialidemokratia on teonsana, verbi.
Se on suojatie kaikille. Se on rauhanliike. Ympäristöliike. Solidaarisuusliike.
Työ ja turvallisuus. Ja tekoja heikompien auttamiseksi, ja koko kansan sivistys- ja koulutustason nostamiseksi.
Kiitos toverit. Työmme jatkuu!
Itsenäisyyspäivän puhe pidettiin Tampereen Työväentalolla 5.12.2022