Väinö Voionmaa 150-vuotta juhlaseminaarin avauspuhe

Arvoisat juhlaseminaarin osanottajat

Minulla on suuri kunnia avata ”Väinö Voionmaan syntymästä 150 vuotta -juhlaseminaari” ja toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi.

Tahdon heti kiittää myös kaikkia teitä, jotka olette tehneet erinomaista työtä tämän seminaarin ohjelmakokonaisuuden rakentamisessa. Erityiskiitos professori Pertti Haapalalle, koulutuspäällikkö Antti Jehkoselle ja Työväenopiston rehtori Matti Saarelle.

Kiitos järjestäville tahoille: Tampereen yliopistolle, Tampereen kaupungille, Voionmaan koulutuskeskukselle, Tampereen seudun työväenopistolle, Sos. dem. Väinö Voionmaa -seuralle, Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuralle sekä Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -ohjelmalle.

Monilla meistä on jokin erityissuhde professori Voionmaahan.
Olen itse kansansivistystyön, työväenopiston ja kansankorkeakoulun kasvatti.  Minulla oli sivistystyön antamien siipien avulla mahdollisuus lentää ja päästä myös akateemisiin opintoihin Tampereen yliopistoon, opetusjaostoon ja yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan.

Muistan yllättävän hyvin, kun kävelin ensimmäistä kertaa opiskelijana kohti yliopiston pääovea ja katsoin Väinö Voionmaan muistomerkkiä.  Tiesin suunnilleen, kenestä on kysymys. Kuljin suurmiehen ohi. Olisi pitänyt hiljentää vielä enemmän askeleita.

Täällä Tampereen uuden yliopiston suojissa tiedämme sen työn merkityksen, jolla yhteiskunnallisen korkeakoulun kansleri professori Voionmaan elämäntyö pohjusti korkeakoulun siirtoa Tampereelle 1950-luvulla. Niin kuin Yhteiskunnallisen korkeakoulun rehtori Armas Nieminen yhteiskunnallisen korkeakoulun avajaispuheessaan sanoi, muutto Tampereelle aloitti täällä ”kulttuurielämässä uuden vaiheen”.

Ilolla haluan sanoa, että sosiaalipolitiikan professori Armas Nieminen oli opettajani.

Tämä juhlapäivä on kunnianosoitus kansansivistysmiehelle, sivistyssosialistille, työväen omaehtoisen sivistysliikkeen isälle. Voionmaa näki työväen sivistysliikkeen neljäntenä toimintamuotona siinä ketjussa, jonka olivat aloittaneet poliittinen työväenliike, ammattiyhdistysliike ja työväen osuustoiminta.

Koko poliittisen ja kansansivistäjän työnsä ajan Voionmaa piti poliittisen toimintansa lähtökohtana tutkittua tietoa, korkeata moraalia ja eettisiä päämääriä. R.H. Oittisen mukaan Voionmaan tarkoituksena oli työväenliikkeen sivistystyössä yksilön henkisen kasvun edistäminen.

Täyttäessään 75 vuotta Voionmaa sai kansalaislahjarahan, jonka hän luovutti säätiölle. Opisto aloitti nimellä Hämeen työläisnuoriso-opisto, mutta nimi muutettiin pian Väinö Voionmaan opistoksi.

Juhlapäivämme on kunnianosoitus professori Voionmaalle, joka kirjoitti kolmiosaisen Tampereen kaupungin historian v. 1903-1910. Se oli ensimmäinen yhtenäinen kuvaus uudenaikaisen teollisuusyhteiskunnan kehityksestä ja joissa tuli esiin työväestön osuus yhteiskunnallisessa kehityksessä.

Tunnemme myös Voionmaan rauhantekijänä ja oppositiomiehenä. Hän oli ulkopolitiikkaan alalla merkittävä asiantuntija ja vaikutti Suomen ulkopoliittisiin ratkaisuihin. Voionmaa kuului eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaan koko edustajakautensa lukuun ottamatta ministerivuosia.

Jatkosodan loppuvaiheiden aikana Voionmaa oli eduskunnan ns. rauhanopposition epävirallinen johtaja. Hän oli mukana Tarton rauhanneuvotteluissa 1920, Moskovan rauhanneuvotteluissa 1940, sekä hän osallistui Pariisin rauhan solmimiseen II maailmansodan jälkeen.

Hyvät kuulijani

Minuun on tehnyt syvän vaikutuksen Voionmaan demokraattisuus, kansanvallan arvostus.

”Toivon puolueilta enemmän ryhtiä, moraalia ja selkeyttä”, kirjoittaa Aimo Halila, joka kutsuu Voionmaata kirjassaan ”demokratian ritariksi”, kun lapualaiset hyökkäsivät perustuslakivaliokunnan kokoukseen ja veivät mukanansa kaksi kommunistia.

Jotkut sosialidemokraatit olivat sitä mieltä, että tyhjät tuolit kuuluvat meille. Voionmaa oli toista mieltä, ei meillä ole mitään oikeutta tällaiseen omavaltaisuuteen. Kunnian mies oli mielestäni oikeassa.

Yliopistomme edessä kuvanveistäjä Kauko Räiken veistos ”Kasvu” kuvaa Voionmaan monipuolista elämäntyötä. Työn ja toiminnan laajuus ja syvällisyys on käsittämätöntä.

Tampereen yliopiston entinen opettaja V.O. Veilahti, joka oli Voionmaan henkisen perinteen vaalijoita, näki, että historia on pohjimmiltaan identiteetin, juurien, oman olemuksen etsimistä. Jos ei ymmärrä historian opetusta ei myöskään opi näkemään omia mahdollisuuksiaan ja lahjojaan. Ilman historian tajua me menetämme aatteellisen suuntamme. Työväenliikkeen suuri linja velvoittaa meidät tavoittelemaan alati parempaa. Parempi ei ole kuitenkaan aina materiaalista, vaan myös kasvua ihmisenä ja vastuullisena yhteiskunnan jäsenenä.

Mistä tämä Voionmaan voima ja vimma kumpusi?

Uskon että seminaari antaa vastauksia.  Tässä yksi Voionmaan vastaus vaimolleen Ilmalle. ”0pin, valistuksen ja aatteiden maailmassa on ikuinen nuoruus ja kevät”.

Tervetuloa seminaariin.