VALHEET JA POPULISMI MURENTAVAT DEMOKRATIAA

Natsien valtaannousu Saksassa oli mahdollista valheilla, terrorilla ja häikäilemättömillä ihmisarvon ja demokratian loukkauksilla.

Luin hiljan arvostetun historioitsijan Michael Burleighin yli 800 -sivuisen kirjan ”Kolmas valtakunta”. Voimmeko oppia jotain siitä, mitä Euroopassa tapahtui 1930- ja 1940-luvulla?

Katsoin suorana Trumpin puheen hetki ennen Capitolin rynnäkköä. Minua kylmäsi.


Populismi ja nationalismi jyllää myös Euroopan sydämessä, jossa oikeusvaltion rakenteita koetellaan. Unkarin pääministeri Orban julistaa tavoitteeksi, että ”liberaalidemokratian aika on ohi”.

Olen huolissani demokratiasta ja kansanvallan tulevaisuudesta. Yhdysvaltain presidentti vaati hallintoa löytämään sen verran lisä-ääniä, että voittaisi. Trump käski uhkailemalla varapresidenttiä jättämään vaalituloksen vahvistamatta. Ja sama tyyli jatkuu.

Hitlerin mukaan poliittinen viesti piti suunnata massoille ja olla sävyltään kansanomaista ja vastata älylliseltä tasoltaan vastaanottajista yksinkertaisempia.

”Juutalaiset ovat yhteiskunnan pahimpia vihollisia, ahneita ja rikollisia ali-ihmisiä”. ”Saksa saksalaisille, arjalaisille.”

Älymystöä pilkattiin. Uhrautumista, nuoruutta ja järjestystä korostettiin.

Kuulostaako tutulta? America first, Suomi suomalaisille.

Saksassa toiminut monipuolinen puoluejärjestelmä ja vapaa lehdistö tuhottiin lyhyessä ajassa. Natsit lopettivat 200 sosialidemokraattisen sanomalehden ilmestymisen.

Saksan valtiopäivien alasajo käy esimerkkinä parlamentaarisen hallinnon asteittaisesta rapautumisesta.

Vuoden 1933 jälkeen Valtiopäivät kokoontuivat harvoin. Ainona puhujana oli Hitler itse.  Univormuihin pukeutuneiden edustajien tehtävä oli päätösten innokas vahvistaminen. Istunnot päättyivät kansallislauluun ja irvileuat kutsuivat kansanedustajia ”maailman parhaiten palkatuksi mieskuoroksi”.

Kahdeksankymmentä entistä edustajaa kuoli natsien vainoissa ja 160 siirtyi maanpakoon. Oppositiopuolueet eliminoitiin tai ne hajosivat vapaaehtoisesti.

Ainoa lain sallima puolue oli natsipuolue.

Hitlerin kylmäävä puhe ”valtion hätävarjelulain” hyväksyminen jälkeen; ”Jos joku moittii minua siitä, että me emme vaatineet normaaleja oikeusistuimia langettamaan tuomioita, niin hänelle voin vain sanoa: sinä hetkenä minä olin vastuussa Saksan kansakunnasta ja olin täten Saksan kansan korkein tuomari! ”. Lain tarkoituksena oli koko maan laajuisen verilöylyn murhien laillistaminen.

On ihmeteltävä sitä, kuinka monet Hitlerin puheet jätettiin huomioitta ilman syvempiä arviointeja. Hitler otti lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan natsipuolueen haltuun – kuvaa yhteiskuntamoraalin täydellistä romahdusta.

Ei ole suurempaa rikosta ihmiskuntaa kohtaan kuin juutalaisten määrätietoinen surmaaminen ja hävittäminen. Saman kohtalon kokivat kehitysvammaiset, mielenterveyspotilaat ym. ”tuottamattomat kansalaiset”. Hitlerin valtaannousu nosti rotuopin yhdeksi tärkeimmäksi puoluepoliittiseksi lähtökohdaksi.

Burleigh nostaa johtopäätöksekseen sen, kuinka elämässä kannattaa ”kulkea keskitietä, tavoitella elämänläheisiä ratkaisuja, keskustella veroista, markkinoista, kasvatuksesta, terveydestä ja sosiaalipolitiikasta”. Lisään mielelläni ihmisten välisen tasa-arvon, kulttuurin, sivistyksen, oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainon.

Demokratiassa poliitikon pitäisi pysyä omassa roolissaan eikä halveksia oikeuslaitosta, siksi esim. kehitys Puolassa ja Unkarissa, Trumpista puhumattakaan, on huolestuttavaa.

Jukka Gustafsson, kansanedustaja (sd)

Julkaistu Aamulehdessä 24.1.2022