Venäjä matkalla häpeäpaaluun

Repussani kulkee koko ajan hätä ja murhe siitä, mihin tämä järjettömyys päättyy. Kaikkea sitä, mitä vuonna 2022 tapahtuu Ukrainassa, Venäjällä ja Euroopassa emme olisi etukäteen uskoneet.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vallitsi 1990-luvulla ja vielä 2000-luvun alun Euroopassa laaja usko, että Venäjästä voisi alkaa kehittyä demokraattinen valtio. Ajateltiin että kaupallinen, teollinen, kulttuuriin ym. liittyvä laajeneva yhteistyö edesauttaisi myös demokratian, oikeusvaltion kehitystä Venäjällä. Toisin kävi.

Putinin Venäjällä ei ole kunnioitusta ihmisoikeuksia kohtaan. Voimme vain osaksi ymmärtää miltä julma sota tuntuu ihmisistä Ukrainassa. Olemme saaneet lukea ja nähdä ihmiskohtaloita ja siviiliuhreja, joiden ei missään tilanteissa voisi ajatella olevan totta Euroopassa.

Emme vielä tiedä, miten sota tulee päättymään, mutta sodan vaikutus on dramaattinen. Rautaesirippu tulee Venäjän rajalle. Asia vaikuttaa vuosikymmeniä. Venäjää eristetään ja se eristäytyy itse. Se ei ole hyvä kehitys Suomen kannalta.

Suomella oli menossa Venäjän kanssa luonteva kanssakäyminen kaupassa, kulttuurissa, itärajalla paljon yhteistyötä rajan yli, turismia unohtamatta. Pitkä yhteinen rajamme ei muutu miksikään, ei vaikka olisimme NATO:n jäseniä. Ovet sulkeutuvat pitkäksi aikaa. Luottamus on mennyt pysyvästi. Milloin Putinin aika päättyy? Ja mitä tulee tilalle. Tuleeko uusi putini? Venäjä hajoaa osavaltioihin. Uudesta uskottavasta vastavoimasta ei ole tietoakaan.

Minua moraalisesti ja poliittisesti vaivaa keskustelu siitä, että Venäjän kansa ei ole vastuussa mitenkään sodasta. Putinin vika. Ei se näinkään mene. Tv-propaganda, valheita valheiden perään tietysti sokeuttaa tavalliset ihmiset, mutta nyt ei eletä 1900-luvun alkua. Tietoa saa, jos haluaa. Suurin ongelma on historiallisesti ylivirittynyt kansallistunne, joka on tarttunut myös nuoriin.

Tämä aika on kuin huonon elokuvan käsikirjoitus. Iloista loppua ei ole näköpiirissä. Mutta silmät avautuvat joskus.  Vain oikea tieto ja demokratia voi viedä kehitystä eteenpäin ja rohkeat ihmiset Ukrainassa.

Jukka Gustafsson (sd)

Blogikirjoitus on julkaistu Tamperelaisessa 13.4.2022